Vuosi elämästäni, päivä 255

Päivä 255, 19.12.2014

Nyt kuulkaa jäi aivan vallan kuva ottamatta! Mutta taas olin koululla, Veelan kanssa, tällä kertaa oltiin muutaman muun äidin ja opettajan kanssa valmistelemassa huomisen joulujuhlan jälkeistä kahvipöytää. Perinteisesti juhla on loppunut yhteisiin piiritansseihin mutta tänä vuonna tehdään näin!

Ennen koululle menoa käytiin parturissa kaikkien kolmen pojan hiukset leikkaamassa. Ja tietty parturipullat leikkuun päälle! Lenni oli superhienosti, Maija sai leikata jopa koneella ja todella onnistuneesti! Hyvä Lenni!

Savunieriäpasteijat joululle, tsek ;).

Vuosi elämästäni, päivä 253

Päivä 253, 17.12.2014

Voi miten kaunis sininen hetki aamulla! Ensimmäinen tälle talvelle. 

Sit me lähettiinkin puistoon kerhokaverin kanssa. Ihan parasta kun on lunta! Löyty kuitenkin myös rapalätäkkö ;).

Pikkusia tontuttaa :D. 

Mä yritin leipoa joulutorttuja kun taikinakin oli tehty valmiiksi. Onneks nää mun pikkuleipurit pitää huolen siitä ettei tuu tylsää.. Nojoo, sain mä ne tortut tehtyä mutta pasteijat jäi kyllä vielä oottaan toista päivää. Niinku huomista vaikka. 

Illalla käytiin Veelan kanssa taas koululla kokouksessa. Kuulun lasten koulun viestintäryhmään jonka tarkoituksena on saada kohotettua koulun brändiä, kitkettyä perättömiä ennakkoluuloja (jotka ikävä kyllä tuntuvat istuvan kovin tiukassa tässä pitäjässä) ja herätettyä kiinnostusta koulun toimintaa kohtaan. Vaikka tuntuukin välillä siltä että mä en muuta tee ku vähän väliä hyppään koululla ties missä palavereissa ja tempauksissa, niin oon silti tosi ilonen kun saan niin vahvasti olla mukana kaikessa! Meidän lapsethan sitä koulua käy!

Vuosi elämästäni, päivä 254

Päivä 254, 18.12.2014

Tänään olikin semmonen päivä että Nuutilla oli eka tapaaminen lasten polilla diabeteshoitajan luona. Meidän iloksi ja pojan riemuksi polille tuli Vaasan Sportin pelaajia joukko mukanaan joulumuistamista lapsille! Nuutti sai Sportin collegetakin ja pääsi osastolle pelaamaan uutta NHL-15 -pleikkapeliä jossa on valittavissa joukkueeksi myös Sport ;).
Käytiin myös ravitsemusterapeutin puheilla mutta sieltä en saanut mitään uutta mukaan. Mun käsitykset ravinnosta poikkeaa muutenkin niin rankasti yleisistä ravintosuosituksista, että en niin innostu noista käynneistä. Mutta noh, työtään tekevät ja varmasti paljon tietävät, mä vaan en luota noihin tiettyjen tahojen tilaamiin ja maksamiin tutkimuksiin. Pitää olla sen verran kriittinen!

Veela roikkui taas äidin mukana ja jaksoi hienosti leikkiä ja touhata. Lenni oli mummin ja vaarin luona sen aikaa.

Käytiin vielä iltapäivällä äitin kanssa täydentämässä ruokavarastoja paikallisen ruokapiirin hakutilaisuudessa. Mukaan lähti luomuperunoita, luomuporkkanoita, vuohenleipäjuustoa, kasviksia erilaisia sekä sian suolia. Suolet isännyksen käyttöön, vesi kielellä odottelee uuden vuoden makkaroita :D. Se tässä meidän suhteessa on hienoa, että vaikka meidän ruokavaliot on hyvinkin erilaiset, on meidän ruokafilosofia kuitenkin samanlainen ja kiinnostus ja rakkaus ruokaa ja ravintoa kohtaan on yhtä suurta <3 .="" p="">

Lenni katsoi kun kirjottelin tällä mun tietokoneella ja kysyi että kuka on haukannut tosta toisen palasen :D. Applen logo :D.

Vuosi elämästäni, päivä 252

Päivä 252, 16.12.2014

Mä oon päättänyt tänä vuonna satsata jouluksi enemmänkin syötävää kuin siivottavaa. Viime vuonnahan tein (melko viimeisilläni raskaana) molemmat enkä mä tiiä mitä silläkin voitin, tuskin mitään :D. 

Tänään jatkui siis keittiövuoro. Jääkaapissa odottaa piparitaikina ja rahkavoitaikina, gluteenittomia molemmat. Pakkaseen meni jo raw fudge barsit sekä porkkanapallerot, joilla korvataan tänä jouluna porkkanalaatikko. Pöydällä odottelee jäähtymistä vielä suklaa-tattarileipä. 

Niin. Siinähän se päivä sit menikin, keittiössä. Illalla tosin kun leipä vielä viimesiä kohoamisia suoritti, lähdin tonne loskaräpäskään kävelemään. Kävin honkkarista hakemassa savustuspuruja ja prismasta nieriää - nyt se odottaa jääkaapissa savustettuna huomisia pasteijaleipomisia! Riisit on likoomassa samaa tarkoitusta varten. 

Veela nukkuu sylissä, Lenni varmaan nukkuu jo Roopen vieressä. Haen sen kun meen ite nukkumaan. Kyllä onkin muuten väsy!

Ihanaa kun ulkona on valosampaa tuon lumen ansiosta!

Vuosi elämästäni, päivä 251

Päivä 251, 15.12.2014

Rauhalliset aamupalat satunnaisella luksuksella, näitä mä tuun kaipaamaan kun töihin palaan. Tässä herkutellaan aamiaiseksi luumumöhnällä, mä en nyt millään keksi miksikä tätä kutsuisin, kun on paksumpaa kuin smoothie mutta ei siinä jogurttia mukana ole :D. Resepti on sieltä ihanasta Truly Kira -blogista, mutta vettä käytin vaan 3dl koska mä en pidä tämmösistä juomana, mutta lusikoituina ovat suurta herkkua. Aamupalajälkkäriksi vielä riisisuklaa jossa raakasuklaata, tattaripuffeja, kuivattua omenaa ja kuivattua puolukkaa. Namnaaaaaaaam!

Tein pakkaseen valmiiksi lanttulaatikon ja bataattilaatikon. Hahmottelin myös vähän paperille mitä kaikkea aiotaan tarjota jouluna. Joulupäiväksi ollaan siis kutsuttu meille syömään, kun aatto ollaan kuitenkin mummin ja vaarin luota. On kyllä niin kiva kun saa kans laittaa ruokia!

Mulla on ollut tämmönen ihana apukokki! Siinä se hinaa mun jaloissa ja keittelee omia ruokiaan.

Ja sit mulla on ollut myös tämmönen keittiöapulainen, joka innokkaasti hoiti pöytien pyyhkimisen! Niin innokkaasti, että samalla rätillä hoideltiin myös niin äitin iphone kuin lattiatkin. Ai että, mitenkähän tää siivousinto säilyis! Imurin varteen tarttuu oma-alotteisesti ja lattianpesussa haluaa olla myös mukana! Loisto kaveri, ja kuten itse sanoo, äitin apulainen :D.

So far so good - kukaan ei oksenna!!

Vuosi elämästäni, päivä 250

Päivä 250, 14.12.2014

Voih, nyt se paljastui miksi Veela niin kovin huusi, Veelalla oli maha kipeä ja sen seurauksena tuli oksennus vaunuissa unien päätteeksi. Ihan siis semmonen oikea lapsen oksennus, ei mikään vauvapuklu. Nyt sormet ja varpaat ja hiukset ja kaikki solmuun ettei vaan tuu mitään tautia ja muita oksentelijoita!! Ei voi olla niin huono tuuri että taas kun Hilla-pieni on tulossa tänne niin sairastettais!

Lunta ripsi maahan hyvin hyvin vähän. Pieni päivänpaiste halusi heti ulos :D.

Veela on aika kranttu syömäri. Useimmiten paiskoo lattialle ruoat, niinku tässäkin. Ei kovin arvostanut äitin laittamaa riisipöperöä. Riisi on muuten tosi inhottavaa tommosella sormiruokailijalla, se tarttuu ällöttävästi sukan pohjaan kun sen päälle tallaa!

Lenni ja Roope on touhanneet yhdessä koko viikonlopun. Tässä vielä volttimonttukuva, kun tältä meidän olkkari näyttää ison osan hereillä oloajasta :D.

Eilisen raskaan päivän jälkeen oli ihanaa laittaa taas jotain ruokaa. Tosin laitettiin vaan mitä kaapista löytyi, kun kauppaan ei vieläkään rahkeet riitä, ei vaan jaksa lähteä. Onneksi vaari jälleen ilahdutti meitä tuoreella kalalla! Pakkasesta löytyi kurpitsa-spelttivohveleita ja jääkaapista valmis salaatti. Kalat uuniin currya päällä ja avot, näin meillä on loistava lounas!

Nuutilla oli mennyt viikonloppu hyvin isin luona. Oli ensimmäinen kerta kun Nuutti oli isin kanssa ilman sairaalaympäristöä. Onhan se jännää, tiiän kyllä, niin on omatkin ekat hetket tuoreena muistissa. Onneksi Nuutin isi oli kuitenkin niin paljon sairaalassa mukana, että luotan Nuutin sairauden hoidon ihan täysin siellä sujuvan :).

Vuosi elämästäni, päivä 249

Päivä 249, 13.12.2014

Ja taas neiti vetelee hirsiä soffalla! Samalla kun vauva nukkui, mä kävin läpi kuvia yhtä joululahjaprojektia varten. Näppärästi vierähti semmonen puolisen tuntia sohvalla.

Tommi kantoi eilen joulukuusen kylppäriin ja suihkutti sen. Me kannettiin se nyt paikalleen ja koristeltiin! Ei ollu ihan iisipiisi juttu, kun piti vielä vähä vartta fiksata että saatiin jalkaan mahtumaan, mutta siinä se nyt on kuitenkin.

Ja se on tosi kaunis!

Kummipojalle oon koonnut tänä vuonna tämmösen setin osaksi lahjaa. Laatikossa on kolme ite sekottamaani popcornmaustetta: Smoky Curry, Italian Herbs sekä Cinnamon Sugar. Lisäksi paketissa on popcornia sekä tommosia hauskoja popparikoteloita. Testasin mausteita ja hyviä oli! Saapi yksi toinenkin tämmösen paketin, jouluna paljastuu kuka :).

Mulla oli paljon tekemistä tälle päivälle, monta keskesneräistä projektia jotka oli tarkoitus hoitaa loppuun. Veela kuitenkin on huutanut koko päivän, joten jälleen tahtotila ja toteutus eivät kohdanneet. Nää on mulle edelleen aika iso oppimisen paikka, koska pettymys on joka kertä älyttömän syvä, kun en saakaan tehtyä mitä oon suunnitellut. Siitä seuraa riittämättömyyden tunne ja armoton väsy. Tänään olen ollut todella väsynyt tähän vauva-arkeen ja itkenyt itkevä vauva sylissä joulukuusen juurella.

Nyt kun katson näitä kuvia, niin sainhan mä aikaan vaikka mitä! Vaikka isimieskin oli töissä! Miksi mä aina vaan niin kauheen paljon iteltäni vaadin, kun vähempikin riittäis. Tästä piirteestä en itsessäni pidä.

Vuosi elämästäni, päivä 248

Päivä 248, 12.12.2014

Voi jos mulla ois loputtomasti aikaa ja vaikka vähä enemmän rahaakin, niin mä tekisin varmaan kaikille tutuille jonkun joulumuistamisen. Mutta kun mulla sitä aikaa on niin kovin vähän, eikä rahaakaan aivan tuhottomasti, niin tyydyn tekemään aina muutamille ystäville jotain.

Joka vuosi tapaan muistaa jollain lailla mun kummipojan äitiä eli mun tätiä. Usein se on vaan joku kynttilä tms, mutta tänän vuonna kokosin tämmösen kaakaopurkin, jossa on kerroksittain luomukaakaojuomajauhetta sekä luomukaakaota, polka karkkikeppi ja vaahtokarkkeja. Laitoin vielä kylkeen killumaan vähän kermalikööriä :P. Tein toisen samanmoisen myös ystävälle.

Mutta mitä kuuluu piparipapalle? No ei kovin hyvää! Eikä kyllä mammallekaan! Muruset jäi ku muumipariskunta muutti pois..

Nuutti ja Moa on omat joululahjatoiveensa listanneet jo aiemmin, muutamaan otteeseenkin, mutta nyt Roope sai omat toiveensa rustattua ylös. Kovin on vaatimatonta :D. Volttimonttu, kiviseinä, pehmustettu sumupuku.. Niin ja sinitarra! Voi pyhät pyssyt, tässä oikeen nauruhermoja kutkuttava lista! Niin on kovin vielä 12v:lle maailma avoinna ja tilaisuuksia täynnä! Liekö taktiikkaa vaiko vielä auktoriteettien pelkoa, niin arvostan tuota kohtaa "mopo, kypärä ja lupa ajaa" kohtaa ;).

Lennillä ei ollut päikkäripäivä, joten illalla uni tuli. Mihinkäs muualle kuin isoveljen syliin <3 .="" blair="" ja="" kanssa="" katottiin="" kattoi="" lenni="" me="" muumia.="" p="" project="" roopen="" witch="">

Meillä onkin harvinainen viikonloppu kun lapsista on kotona vain tämä isoin ja kaksi pienintä. Isännyskin menee töihin sekä la että su ja vielä pitkiksi päiviksi.

Vuosi elämästäni, päivä 247

Päivä 247, 11.12.2014

Meidän piparinen muumitalo on edelleen vaiheessa, en vaan saa kaikkea tehtyä loppuun asti. Oli valmis tai ei, niin kovasti se Lenniä kiinnostaa. Tänään aamulla Lenni kertoi että hän on syönyt papalta pään! Ihmettelin että minkä ihmeen pään ja mistä, niin Lenni jatkoi että Lenni on syönyt papalta hattupään! No oho, niinpäs onkin! Tainnut papan hattupään musta pikeeri olla niin kovin herkullisen ja vastustamattoman näkönen :D.

Lennin joulusukasta tuli hamahelmiä. Vähän kyllä emmin että onko vielä liian pieni niille, mutta aina voi yrittää! Tässä sitä sit istutaan joululakki päässä tekemässä hahmoja, niinku Lenni sanoo.

By the way, Lennillä on useempi tämmönen valkonen hihaton body. Että kyllä meillä vaatteet vaihtuu joka päivä, vaikka ei siltä näyttäiskään :D. Lenni on vaan niin rimpula että sillä on oltava paidan alla body, että vaippa pysyy paikoillaan. Usein vaatetus jää tasan siihen aluspaitaan kun herra jo viilettää muualla..

Vuosi elämästäni, päivä 246

Päivä 246, 10.12.2014

Löysin Chocochilin pinterest-tilin kautta semmoseen blogiin kuin Truly Kira ja sieltä oli aivan huippuherkullisen kuulloinen resepti tahini-suklaakonvehdeille! Piti heti kokeilla, kun kaikkia tarvikkeita kaapista löytyi. Ja aaaapuuuuaaaaa.. En oo varmaan ikinä syöny mitään näin hyviä suklaajuttuja!!

Resepti on siis täällä. Kokeilkaa!!

Keskiviikko kerhopäivä. Viime viikolla ei päästykään, mutta nyt mentiin ja olikin viimeinen kerho tälle vuodelle. Pistettiin ihan jouluhörhelöä neidille päälle sen kunniaksi! Tämä kuva on tosin jo kotoa, kun kerhossa otetut oli niin surkeita.

Illalla kävästiin Veelan kanssa koululla markkinointiryhmän kokouksessa. Lenni pieni oli nukahtanut sillä aikaa kovan äiti-ikävän päätteeksi. Lenni kuitenkin heräs jossain vaiheessa iltaa ja niin armoton oli äidin kaipuu, että äiti ei saanut lähteä viereltä pois. Otin siis nappulan sohvalle nukkumaan niin sain jotain vielä tehtyäkin. Vähän väliä silmiä raotti ja tarkisti että äiti on lähettyvillä. Mun oma mammari <3 .="" nbsp="" p="">

Hain muuten postista ison kasan paketteja. Joulu se tulla jolkottaa. Onneksi nettishoppaaminen on niin kovin helppoa, koska kahden pienen kanssa shoppaaminen on kaikkea muuta kuin helppoa!

Vuosi elämästäni, päivä 245

Päivä 245, 9.12.2014

Siinä se reppana jatkaa uniaan aamulla, sohvalla. Veelalla on joku kummallinen aisti jolla se aistii kun mä nousen ylös. Heti pian on neiti hereillä, mutta usein nukahtaa vielä uusiksi. Tällä kertaa mä istuin sohvalla Veelan vieressä, mulla kerrankin oli aikaa siihen!

Nyt on keittiö maalattu! Miten voikaan ilme huoneessa kirkastua näin totaalisesti! Ja ikkunakin on yhtäkkiä paljon isompi kun ruskeet ikkunanpuitteet on piilossa. Onhan ne tosin väleistä ja ulkopuolelta ruskeet, mutta tää onkin tämmöstä hätäensiapua, on kivempi ees sisältä katella. Hyvä mun mies!

Veelalla on uusi herkku - riisikakku omenasoseella! Jee, meidän neiti kelpuuttaa jotain muutakin syötäväksi kuin vain banaania, avocadoa tai kurkkua!

Ihan parasta on kun nää pienet leikkii yhdessä. Tässä on menossa leikki, jossa Lennillä on kypärä päässä :D :D :D, ja pyykkikorin päälle kasattiin mahdollisimman monta tyynyä sekä Veelalle ruokia, eli pikkusten leikkiruokia. Ihanat rakkaat <3 .="" p="">

Nuutin ensimmäinen koulupäivä on takana. Paappa on lupautunut sekä viemään että hakemaan Nuuttia jouluun asti, niin ehditään saada tasattua sokereita ja insuliineja. Nuutilla on ilmeisesti diabeteksen kanssa remissio-vaihe menossa, jolloin kropan omat haiman solut vielä hetkeksi aktivoituvat ja tuottavat insuliinia. Tällöin pistettävän insuliinin tarve pienenee. Oon vähentänyt sekä pitkäkestosta insuliinia että ruokainsuliinia ja silti sokerit tahtovat vähän väliä olla liian matalalla. Haluaisin tietenkin saada arvot mahdollisimman pian kuntoon, kun ei kellekään tee hyvää syödä vähän väliä jotain!

Mutta se koulupäivä. Se oli mennyt hyvin! Sekä Nuutin opettaja että kouluavustaja osaavat molemmat laskea ruoasta hiilarit ja pistää insuliinin. Nuutti ei edelleenkään halua edes ajatella itse pistämistä. Eikä siinä mitään, aikuiset pistää niin pitkään kun tarvii :).

Vuosi elämästäni, päivä 244

Päivä 244, 8.12.2014

Aamulla käytiin palaverissa koulussa. Sieltä suunnattiin Nuutin ja Veelan kanssa lounaalle. Lenni vietti taas aikaa vaarin kanssa. 

Lenni oli illalla niin kauheen väsynyt että lähdettiin vielä ulkoilemaan tuohon mukavaan joulukuiseen säähän!

Vuosi elämästäni, päivä 241

Päivä 241, 5.12.2014

Aamusta suuntasimme jälleen sairaalaan, nyt odottelemaan viikonloppulomalupaa! Ja tulihan se! Nuutti ehti lounaan syödä vielä ennen kuin lähdettiin. Mentiin kaupungille ja siellä pyöriessä nähtiin Roope ja Moakin. Otettiin molemmat mukaan niin että pääsivät myös autokyydillä kotiin. 

Kotona olikin arki heti, siivouspäivä! Tai ainakin meillä aikuisilla. Mä oon ollut sitä mieltä että siivouspäivät on typeriä, siivoon sillon kun huvittaa, mutta meidän on kyllä pakko jatkossa ottaa säännölliset siivouspäivät niin tulee siitäkin rytmiä elämään, Moa melkeenpä sen vaatii. Kyllä nyt koetellaan kun Nuutin sairaus vaatii tosi tarkat syömiset, lähinnä siis näin alkuun, ja Moan mieli muuten vaan rytmiä ja ennakointia!

Keittiön fiksaus jatkuu. Seiniin on nyt valittu sävy "paperi", ja voi että kun se näyttääkin kirkkaalta vanhaan, kulahtaneeseen "valkoiseen" verrattuna! 

Vähän huono valo kuvissa (taas) kun ei taas oo koskaan valoa. Mutta joo, ikkunanpuitteissa on listavalkoinen. 

Pikkuhiljaa! Jos vaikka pian sais verhotkin ikkunaan ;).

Mummi ja vaari kävivät moikkaamassa pientä diabeetikkoa ja varmaan vähän meitä muitakin. Lenni järjesti vaarille kynttiläillallisen. 

Vuosi elämästäni, päivä 239

Päivä 239, 3.12.2014

Tapaamiset jatkuivat jälleen tiiviisti. Aamulla vuorossa oli psykologi, diabeteshoitaja ja ravintoterapeutti. 

Lenni meni vaarin luokse jo heti aamusta hoitoon, kävivät ainakin syöttämässä sorsia ja joivat piparikahvia. Eilen vaari haki Lennin sairaalasta. Helpottaa paljon kun on saanut rauhassa keskittyä tapaamisiin niin että ainoastaan Veela on ollut mukana. 

Kotona Lenni alkaa osottaa jo mieltään kun äiti on niin paljon pois Lennin luota. Tinttaa ja kiusaa Veelaa. Niin ja joulukalenterikin aukes ennätysvauhtia!

Pikkusiskokin sai hetken leikkiä muumeilla. 

Tässä vielä lähinnä itelleni muistiin. 

Vuosi elämästäni, päivä 238

Päivä 238, 2.12.2014

Tavattiin lisää diabetestiimin avainhenkilöitä, nimittäin sosiaaliohjaaja, kuntoutusneuvoja ja diabeteshoitaja uudemman kerran. Jälleen paljon lisää uutta infoa! Erityisesti suurta hämmennystä aiheuttaa se, että diabetesta sairastavan lapsen perheelle maksetaan vammaistukea reilu 200€/kk :O! Perusteluiksi mainittiin se, että nyt lapsen hoidosta enemmän vastuuta ja vaivaa, vapaalla ei olla tästä taudista koskaan. Huhhuh! Sehän on mun lapsi! Tottakai mä hoidan! Mut joo, nyt sitä tajuaa miksi veroja maksetaan..

Päivän suuri edistysaskel: Nuutti pistää ite sokereita varten! Hieno, reipas poika!

Eilen lähdettiin osastolta, tänään lähdettiin ulos asti! Ruma ilma, mutta käytiin silti pieni lenkki tekemässä ja tuulettamassa päätä. 

Sisäaktiviteettina oli uno-peli. Mä voitin!

Vuosi elämästäni, päivä 242

Päivä 242, 6.12.2014

Hyvää itsenäisyyspäivää! Ja onnea Suomi, 97 v. 

Meillä oli joulukoristeiden ripustuspäivä, pikkujoulupäivä, unopäivä ja syödään hienosti olkkarissa -päivä. 

Jaettiin myös vähän pikkujoululahjoja ja niiden parissa lapsilla sujuikin loppuilta. Mä katoin TIETTY linnanjuhlia, varsinkin tämä vuosi on erityinen kun juhlijoiden joukossa on mun Ville-serkku avovaimonsa kanssa luontoliiton pj:n ominaisuudessa! Wau!

Tommi kävi hakemassa meille jo valmiiksi joulukuusen. Jätettiin se vielä ulos kun jännään vähän siitä mahdollisesti tulevia allergiaoireita.

Semmonen päivä. Ulkona on vihreetä, pimeetä, märkää ja kurjaa. Talvi?

   

Vuosi elämästäni, päivä 243

Päivä 243, 7.12.2014

Niin se meni tämäkin päivä. Sokereita on mitattu ja sokereita on sekoteltu, pikeeriksi nimittäin. Huomenna koristellaan piparitaloja! Tänään ne kasattiin :).

Lenni pukeutui Veelaksi, pössö isoveli :D 

Vuosi elämästäni, päivä 240

Päivä 240, 4.12.2014

Kotiloma!

Aamulla lääkäri antoi Nuutille luvan lähteä kotiin. Ihan huippua! Käytiin ensin hakemassa erilaisia diabetestarvikkeita niinku kynäneuloja ja sokerimittariliuskoja ja sen jälkeen meillä kierros Prismassa oli hampurilaislounas mäkkärissä Nuutin toiveesta. 

Lääkäri määräs Nuutille kaverin kylään joten Moa toi Nuutille kaverin koulusta. Pojat touhusivat monta tuntia yhdessä. 

Lapset ehtivät vielä saunassakin kävästä ennen ku lähdin viemään Nuuttia takas osastolle. Oiskohan tämä viimeinen osastoyö!?

Sokerit pysyivät tasaisina koko ajan kotona. Mä tietty siinä jännityksessä laskin lounaalle vaan 1/10hh insuliinia kun piti olla 1,5/10hh.. No mut sokerit pysyi silti tasaisina ja itse asiassa matalampina kuin eilen. Alla oli tosin levemiriä yksi yksikkö enemmän. 

Semmonen kiva päivä! Nuuttikin huokas että olipas kiva käydä kotona <3. 

Vuosi elämästäni, päivä 237

Päivä 237, 1.12.2014

"Koska mulla on diabetes."

Niin Nuutti vastas kun lääkäri aamukierrolla kysyi että miksi Nuutti sä olet täällä. Tästä se diabeetikon identiteetti lähtee rakentumaan. Hyvä niin. 

Tältä näyttää kun alkaa toipumaan!

Sokerit on edelleen korkealla, varsinkin aamupalan jälkeen. Ilta- ja aamuinsuliineja edelleen muokataan.

Täällä sairaalassa on kaikenlaista puuhattavaa! Pääasiassa Nuutti on pelannu mutta nyt tehtiin muutakin, täytettiin puuhakirjaa ja piirreltiin. 

Tänään lähettiin ekaa kertaa vähän osastolta pois. Käytiin kiertelemässä sairaalaa ja etsimässä lasten poliklinikka, siellä kun tullaan jatkossa asioimaan paljonkin. 

Tavattiin myös diabeteshoitaja ensimmäistä kertaa!