Syksy ja omenapiirakka ne yhteen sopii!

Kotiäiti uunin ääreltä täällä jälleen hei!

Syksyn tullen syksyn tuoksut herättävät aina himon tehdä omenapiirakkaa. Omena, kaneli, inkivääri.. Sille tuoksuu mun syksy!

Muutama vuosi takaperin ystävä Amerikasta lähetti mulle kaksi Williams Sonoman piirakkamuottia, jolla voi tehdä juuri kivan kokoisia piiraita. Kyseessä siis tällainen ihanuuksia myyvä liike (voisin muuttaa vaikka tonne!). Mulla on omenan- ja kurpitsanmuotoiset muotit, ja tavaksi on tullut tehdä omenalla makeita ja kurpitsalla suolaisia piiraita. Tänään käytössä oli vain omena.

Tein niin rohkean vedon että ostin kaupan valmista taikinaa, hui! Ja voi kun olinkin tyytyväinen! Käytössä oli Myllyn Parhaan ruistaikina, joka oli erittäin miellyttävä leivottava, ja sopi myös makeaan piiraaseen erittäin hyvin. Vierasta valtavasti (yllätyyyys!) valkosesta vehnästä tehtyjä taikinoita, joten siksi valitsin tämän. Suosittelen!

Täytteeseen tuli seuraavaa:

kotimaisia omenoita pieninä kuutioina (6 kpl)
hillosokeria (1 dl)
vehnäjauhoja (1 rkl)
kanelia
inkivääriä jauhettuna
kardemummaa
vaniljasokeria

Täytteen aineet sekoitin kaikki hyvin keskenään ja annostelin piirakoille. En siis keittänyt täytettä etukäteen mitenkään. Tulisi ihan loistava täyte myös isommalle piirakalle, siis vaikkapa sellaiselle jossa on taikinakansi päällä.

Piirakat voitelin kananmunan valkuaisella ennen paistamista, ja pinnalle ripottelin ruokosokeria.

Paistolämpötila oli 225°C ja aika ehkä 15min, en nyt ihan hirveän tarkkaan tullut kelloa katsoneeksi.

Nautiskelin yhden vielä vähän lämpimän piirakan kauravaniljakastikkeen kera ja kyllä, hyvää oli!

Vauvalle haalari syksyyn

Niin meille siis tulee vauva. Ihan pian, toivottavasti. Laskettuun aikaan on tasan kymmenen päivää, joten odotus on jo koko perheellä ihan käsin kosketeltavissa.

Kaivoin jonkin aikaa kateissa olleen ompeluinnostukseni kaapista isojen kangaspinojen innoittamana, ja kattelin käsityölehdistä sopivaa haalarin kaavaa. Hyvä kaava löytyikin Ottobre Designin lehdestä 6/2010 ja lopputulos näyttää tältä.

Kankaina käytin päällä Kameleot Designin tähtivelouria ja vuori on saman firman raitatrikoota.

Kankaiden väliin laitettiin lämmikkeeksi levyvanua. Hihan- ja lahkeensuut sekä hupun reuna on resoria, haalarissa on kaksi vetoketjua ja niiden alla puuvillakankaiset tuulilistat. Jossain osissa käytettiin vielä vahvistuksena silitettävää tukikangasta. Hupun lipareissa on tarranauhaa.

Kaiken kaikkiaan tämä haalari oli suht yksinkertainen ommeltava. Ohjeessa neuvottiin tekemään aputikkauksia yhdessä sun toisessa kohdassa, ja varmaan ensimmäistä kertaa päätin noudattaa täysin ohjeita ja sain kyllä todeta nämä aputikkaukset varsin käteviksi ja toimiviksi!

Haalariin matchaamaan neuloin pipon tämän blogin ohjeiden mukaisesti, sukat ja lapaset on neulottu ilman mitään ohjeita.

Olen vauvalle jutellut, että ennen ei saa syntyä ennen kuin äiti on saanut haalarin valmiiksi. No nyt se on valmis, vihdoin, tervetuloa vauva meidän perheeseen, me kaikki odotamme jo kovasti!

Aamuherkkuja syksyyn

Viime talvena leivoin pakkaseen valmiiksi erilaisia suolaisia ja makeita sconeseja. Pakastin ne paistamattomana valmiina levyinä, ja aamulla ennen töihin lähtöä paistoin uunissa ja pakkasin folioon. Mukaan pikkukippoon tuorejuustoa, ja ah mikä herkkuaamupala olikaan työpäivää aloittamaan! (Söin siis aina töissä aamupalan, en koskaan kotona.)

Nyt syksyn tullen muistui mieleen tämä herkku, ja syksyä varten tein samaan tyyliin kaksi erilaista scones-seosta ja pakastin aamuisin paistettavaksi.

Suosittelen lämpimästi! Makuaineet voi korvata millä ikinä haluaa, ja reseptejä voi muokata suolaiseksi oman maun mukaan. Erittäin hyviä yhdistelmiä on myös puolukka - tumma suklaa, appelsiini (käytetään siis appelsiinin raastettu kuori) - valkosuklaa, kesäkurpitsa - aurinkokuivattu tomaatti jne...

Vasemmalla karpalo-kinuski ja oikealla tyrni-banaani-suklaa. Valkoset pallurat on maustamatonta tuorejuustoa.

Karpalo-kinuski Scones

2 dl speltjauhoja

1 dl grahamjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

1/2 dl ruisjauhoja

1dl leseitä

1 dl ruokosokeria

1,5 tl leivinjauhetta

pikku hippu ruususuolaa

100 g voita kuutioituna

1,5 dl kuivattua karpaloa

1,5 dl butterscotch morsels

1 muna

1 keltuainen

1,5 dl maitoa

Nämä jauhot voi jälleen korvata millä jauhoilla haluaa, mä tein tällasella seoksella tällä kertaa. Myös leseet voi siis korvata ihan vaikka vehnäjauhoilla. Mutta kun mä aina yritän työntää joukkoon sitä kuitua.. Sama juttu tuon ruokosokerin kanssa, ihan perus valkonen sokeri käy aivan yhtä hyvin, tai vaikkapa fariinisokeri. Listasin nyt vaan (lähinnä itelleni) tarkasti ne aineet, mitä ite käytin tällä kertaa :).

Eli ensin yhdistetään nuo kuivat aineet kaikki keskenään ja sekoitellaan.
Kylmä voi paloitellaan kuutioiksi ja nypitään jauhojen joukkoon.
Sekoitetaan joukkoon makuaineet, tällä kertaa mä laitoin kuivattua karpaloa, jonka pilkoin pikkusen pienemmiksi palasiksi, sekä pieniä toffeekarkin palasia. Älä missään nimessä jätä näitä tekemättä siksi, että juuri noita morselseja ei täältä Suomesta saa, korvaa vaikka suklaalla!!
Toisessa kulhossa vatkataan yksi kananmuna ja yksi keltuainen, ja sekaan sekoitetaan maito. Mä käytin tällä kertaa piimää ihan siitä syystä, että sitä sattui jääkaapissa olemaan päiväyksen ohittaneena. Olen tehnyt näitä kuitenkin käyttäen maitoa ja jogurttia, eli aivan sen mukaan mennään jälleen mitä kaapissa sattuu olemaan.
Sekoita seos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita taikina valmiiksi.

Ja näin saadaan taikina tehtyä!

Taikinasta tehdään ohuita n. 1cm paksuisia kakkaroita, jotka paistetaan uunissa +200°C n.20 min. Ennen paistamista sconesit voidaan voidella kananmunan valkuaisella. Niin minäkin tekisin, jos paistaisin koko taikinan kerralla, mutta kun pakastimesta niitä yksi kerrallaan paistan, niin saatan jättää voitelematta kokonaan tai vaihtoehtoisesti pirskottelen vähän päälle maitoa. Hyvä tulee niinkin!

Tässä pino joka on menossa pakkaseen.

Ite tosiaan tein niin, että leivinpaperista pilkoin sopivan kokoisia palasia, joihin valmiiksi taputtelin raa'at sconesit ja pistin pakkaseen odottelemaan tulevia aamuja.

Tuore scones ja päälle maustamatonta tuorejuustoa.. Sillä on erittäin hyvä aloittaa aamu! Odottelen vielä että kahvi alkaa jälleen maistumaan (kunhan vauva on syntynyt), niin se kruunaa kyllä tämän aamiaisen.

Tyrni-banaani-suklaa Scones

2 munaa

2 rkl öljyä

1 dl creme fraiche (piimää)

2 dl vehnäjauhoja

1 dl speltjauhoja

1 dl grahamjauhoja

0,5 dl ruokosokeria

1tl leivinjauhetta

hippunen ruususuolaa

4 tl tyrnijauhetta

1 banaani

1,5 dl suklaarouhetta tummasta suklaasta

Sekoita yhteen kananmunat, öljy ja creme fraiche (mä käytin tähänkin piimää).

Toisessa kulhossa sekoita kuivat aineet keskenään.

Yhdistä kummankin kulhot ainekset ja sekoita taikina.

Lisää joukkoon vielä makuaineet, ja sekoita taikina tasaiseksi.

Mä käytin nyt banaania, eli muussasin yhden ylikypsän banaanin, sekä tummaa suklaata jonka pilkoin rouheeksi. Tyrnijauheen sekoitin kuivien aineiden joukkoon.

Paista uunissa +200°C n. 20 min ja nauti heti lämpimänä.

Tämä taikina on koostumukseltaan hieman erilainen kuin ensimmäisen ohjeen taikina. Samaan tapaan kuitenkin nämä valmistin ja suurimman osan pakastin.

Kun pojat muuttivat samaan huoneeseen

Vihdoin se on valmis! Tämän parissa mä olen ahertanut viime ajat, ja nyt se näyttää hyvältä. Melkein. Ainahan on jotain, mitä vielä pitää tehdä, ja jonka voi siirtää sinne enstaille..

Meillä siis elämä heitteli ja muutti muotoaan niin, että poikien 10v ja 6v piti muuttaa yhteiseen huoneeseen. Lähtötilanne oli siis tämä, eli herra 6v:n huone, jonka oli joka toinen vkoloppu jakanut neiti 7v:n kanssa. Nyt kuitenkin neidin vierailut meillä muuttuivat pysyväksi olotilaksi, joten me vanhemmat kartoitettiin kaikkien mielentilat ja todettiin parhaimmaksi ratkaisuksi luovuttaa pikkuhuone tytölle, ja yhdistää pojat isoon huoneeseen. Ja mitenkähän tämä meni läpi herrä 10v:lle? No kun äiti kuulemma sai sen kuulostamaan niin hyvältä idealta! Hyvä äiti! Äiti saattoi käyttää vähän psykologiaa..

Huoneessa oli siis kerrossänky, lipastoja ja kaapit seinillä. Mummi ja vaari ovat aikoinaan pojille edelliseen asuntoon tuon kerrossängyn ostaneet, eikä se ole koskaan ollut mun suosikki. Nyt siitä tuli ehdottomasti yksi sellasisista! Sänky on siis Unipuun sänky, ja niin loistavasti muokattavissa, että siitä saa vaikka ja mitä aikaan! Kun kerran meillä oli jo kaksi sänkyä siinä valmiina, niin ostettiin vaan lisäpaloja, ja rakennettiin kaksi parvisänkyä. Koska huoneessa on yksi seinä täynnä ikkunaan, yhdellä seinällä kaapit ja ovi, ja kaksi ehjää seinää, ei paljon ollut vaihtoehtoja mihin sängyt sijoitetaan. Huone on tämän asunnon valoisin, joten ihan hirveesti ei haitannut vaikka kumpikin sänky osittain ikkunan eteen joutui. It is what it is.

Perheessä täytyy jokaiselle olla se oma paikka rauhottua, ja juuri siksi halusinkin parvisängyt, koska niiden alle sai kummallekin pojalle perustettua oman majan. Verhot majoihin ompelin Vallilan Jaffa-kankaasta, värinä turkoosi. Piristää tätä valkoista huonetta aivan loistavasti! Verhot on kiinnitetty tarranauhalla. Tikkaiden taakse olisi tarkoitus tehdä vielä valkoinen verho, mutta se on niitä enstain hommia.

Tuon keskellä olevan verhon saa nostettua tarvittaessa ylös, sitä varten verhon taakse on ommeltu nauhat, joissa on nepparikiinnitys (tosin käytännössä olen huomannut, että vielä kätevämpää on vaan heivata verhot tonne ylös sängylle, esim. siivotessa..).

Kuvassa näkyy myös majassa oleva samaa verhokangasta oleva iso lattiatyyny, ettei tarvi ihan kovalla lattialla istuskella.

Päätyyn ompelin myös tuosta Vallilan kankaasta verhon peittämään näkymää ovelta katsoessa.

Nuutin majaan pääsi myös Nuutin kummisedän ihan omin pikkukätösin tekemä tuoli, joka sekin vetää tavaraa sisäänsä.

Huoneen suurin haaste oli saada riittävästi säilytystilaa, sitä kun ei lastenhuoneessa ole koskaan liikaa. Tai oikeestaan koko kodissa. 
Majojen sisälle hankittiin Ikeasta Trofast-sarjan laatikostot, mun mielestä ne on hirrrrveen käteviä kun niihin mahtuu niin paljon tavaraa!
Legolaatikoissa on -tattadadaadadaaaa- legoja!

Muuramen laatikostot siirrettiin sänkyjen päätyihin, ja lipastojen päälle nostettiin seinällä olleet kaapit. Näissä on poikien omia tavaroita. Mä niin tykkään tuosta punaisesta, kun se tuo tommosen reippaan otteen!

Kaapit tulivat juuri sopivalle korkeudelle toimimaan yöpöytinä. Lampuiksi hankin Kartellin Take -valaisimet, joista sirottuu valo aivan äärimmäisen kauniisti.

Muuramen kaappi siirrettiin ikkunan eteen, ja sen kaveriksi hankittiin Muuramelta L-taso. Nyt on koululaiselle myös paikka tehdä kotitehtäviä.
Nukkumattilamppu pääsi myös tason päälle, sekä Roopen hartaasti kasvattama kaktus. 
Kaapissa on dvd-soitin, pleikkari, cd-soitin, dvd- ja cd-levyjä, videokasetteja ja muuta aiheeseen kuuluvaa. 

Tuoli puuttuu vielä tästä kokonaisuudesta, kuvassa näkyvä tuoli on tilapäisesti keittiöstä lainassa. Haaveilen Kartellin La Marie-tuolista, olisi juuri sopivan kevyt tuohon. Josko sit ens tilistä.. (kuva lainattu netistä)

Jotta tämä huone säilyisi edes jotenkuten siistin näköisenä, tilasin vielä Avaroomilta päiväpeitot poikien sänkyyn. Ai että mä tykkään niistäkin! Niin saa siististi sängyt pedattua.

Päiväpeittojen alta paljastuu tietenkin teemaa jatkavat lakanat :D.

Ja vielä että tämän huoneen keveys ja selkeys säilyisi, ompelin ikkunaan uuden verhokapan Vallilan hennosta valkoisesta kankaasta. Valo pääsee verhon läpi todella upeasti! Kaikki kankaat ostin Anttilasta, ja täytyy kyllä sanoa, että en ikinä ole missään kangaskaupassa saanut yhtä hyvää palvelua! Suuri kiitos sille Anttilan kangasosaston myyjälle, joka useaan kertaan mua palveli, kuunteli ja esitti omat mielipiteensä!

Ja näin loppuun toim. huom. Tämä huone näytti tältä tasan kuvasuhetken ajan (ja on näyttänyt äidin mielessä myös tältä koko suunnittelu- ja toteutusvaiheen ajan). Todellisuushan on tämä, ja paljon karumpikin..