tiistai 16. joulukuuta 2014

Vuosi elämästäni, päivä 245

Päivä 245, 9.12.2014

Siinä se reppana jatkaa uniaan aamulla, sohvalla. Veelalla on joku kummallinen aisti jolla se aistii kun mä nousen ylös. Heti pian on neiti hereillä, mutta usein nukahtaa vielä uusiksi. Tällä kertaa mä istuin sohvalla Veelan vieressä, mulla kerrankin oli aikaa siihen!


Nyt on keittiö maalattu! Miten voikaan ilme huoneessa kirkastua näin totaalisesti! Ja ikkunakin on yhtäkkiä paljon isompi kun ruskeet ikkunanpuitteet on piilossa. Onhan ne tosin väleistä ja ulkopuolelta ruskeet, mutta tää onkin tämmöstä hätäensiapua, on kivempi ees sisältä katella. Hyvä mun mies!


Veelalla on uusi herkku - riisikakku omenasoseella! Jee, meidän neiti kelpuuttaa jotain muutakin syötäväksi kuin vain banaania, avocadoa tai kurkkua!


Ihan parasta on kun nää pienet leikkii yhdessä. Tässä on menossa leikki, jossa Lennillä on kypärä päässä :D :D :D, ja pyykkikorin päälle kasattiin mahdollisimman monta tyynyä sekä Veelalle ruokia, eli pikkusten leikkiruokia. Ihanat rakkaat <3 .="" p="">


Nuutin ensimmäinen koulupäivä on takana. Paappa on lupautunut sekä viemään että hakemaan Nuuttia jouluun asti, niin ehditään saada tasattua sokereita ja insuliineja. Nuutilla on ilmeisesti diabeteksen kanssa remissio-vaihe menossa, jolloin kropan omat haiman solut vielä hetkeksi aktivoituvat ja tuottavat insuliinia. Tällöin pistettävän insuliinin tarve pienenee. Oon vähentänyt sekä pitkäkestosta insuliinia että ruokainsuliinia ja silti sokerit tahtovat vähän väliä olla liian matalalla. Haluaisin tietenkin saada arvot mahdollisimman pian kuntoon, kun ei kellekään tee hyvää syödä vähän väliä jotain!

Mutta se koulupäivä. Se oli mennyt hyvin! Sekä Nuutin opettaja että kouluavustaja osaavat molemmat laskea ruoasta hiilarit ja pistää insuliinin. Nuutti ei edelleenkään halua edes ajatella itse pistämistä. Eikä siinä mitään, aikuiset pistää niin pitkään kun tarvii :).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit :).