Ensimmäinen aamu diagnoosin jälkeen. Lähdin sairaalaan heti kun sain pienet lähtökuntoon, halusin ehtiä lääkärinkierrolle. Hoito jatkui vielä aamulla teholla. Yö oli mennyt hyvin. Mun piti ottaa molemmat pienet mukaan kun Tommin piti mennä töihin, joten pyörittiin pienessä huoneessa Veelan ja Lennin kanssa. Lenni kulki pitkin seiniä ja hoki "ei saa painaa, ei saa painaa", Veela otti torkut kaukalossa mutta muuten viihtyi oikeestaan sylissä.
Insuliinitippa otettiin pois puoli yhden aikaan ja pistettiin ensimmäinen insuliinipiikki. Yhden aikaan saatiin lupa siirtyä lastenosastolle ja Nuutti pääsi vihdoin syömään. Nälkä oli kova ja poika piristyikin silmin nähden ruokaa saatuaan! Osastolla on hyvä olla, siellä on päiväsalissa leluja vaikka kuinka paljon ja omassa huoneessa(kin) on pleikkari! Eikä äiti laita sairaalaan ruutuaikarajotuksia ;).
Nuutin sokerit on tän päivän olleet 13-15 välillä, ketoaineet on laskeneet jo 1,3:n. Kovin on poika edelleen uupunut ja väsynyt, vetämätön, kalpee ja niin kovin hauras. Laiha pikkunen, äitin sankari ja taistelija! Lounaan, päivällisen ja iltapalan on tänään syönyt. On pistetty ateriainsuliinia ja yötä vasten pitkävaikutteista insuliinia. Nuutti sai jo omat insuliinikynät, sinisen ja punasen. Sokerit on mitattu vielä kanyylin kautta otettavista näytteistä.
Niin ja sit tää äiti. Äiti on väsynyt, äiti on huolissaan, äitiä itkettää. Mä niin haluaisin olla mun pienen linnunpoikasen vieressä joka hetki, pitää koko ajan kädestä kiinni, mutta tällä hetkellä mun ei oo mahdollista viettää yötä sairaalassa. Onneksi Nuutilla on niin hyvä isi, että isi on siellä, Nuutin ei tarvitse olla yksin. Heti aamulla me mennään pienten kanssa takasin Nuutin luo. Katsotaan, mitä uutta huomenna opitaan, mitä päivä tuo tullessaan. Hetki hetkeltä, asia ja päivä kerrallaan kohti parempaa tietämystä.
Ja samalla, kyllä, mä olen onnellinen että kaikki on kuitenkin hyvin. Mitään peruuttamatonta ei oo tapahtunut, Nuutti on muuten terve, ja pystyy elämään lähes normaalin elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit :).