Meidän elämä meni uusiksi nyt. Tai ainakin pysyvästi muuttuu. Nuutilla todettiin diabetes.
Ollaan syksyn mittaan tarkkailtu Nuuttia ja ihmetelty kuinka se on jotenkin niin vaisu ja alavireinen. Tänään opettajakin soitti ja kertoi että Nuutti on tosi väsynyt ja nyt on syytä olla huolissaan. Olin itekin jo pitkin päivää kysellyt että mikä mieltä painaa ja mikä on huonosti.
Googlasin lasten diabeteksen ja sen oireet ja soitin päivystykseen. Käskivät heti näytille. Nuutilla oireet olivat jatkuva juominen ja pissaaminen (myös sänkyyn), älyttömän isojen ruokamäärien syöminen, laihtuminen, kalpeus, uupumus, väsymys, alakuloisuus, jalkojen väsyminen ja jopa surumielisyys. Aina niin pirteä ja energinen poika on syksyn aikana muuttunut vakavaksi ja alavireiseksi.
Päivystyksessä otettiin sokeriarvot joita hoitaja kommentoi heti sanomalla "diabetes". Kyynel nousi äidin silmään ja pojan myös kun tuumasin että nyt me jäädään tänne sairaalaan. Nuutti laitettiin heti ensimmäiseksi nestetippaan. Tullessa sokeriarvo oli 47 ja ketoaineet 6,4. Päivystyksestä siirryttiin teho-osastolle ja nestetipan lisäksi laitettiin tippumaan insuliinia. Nuutilla on molemmissa kyynärvarsissa kanyyli.
Nuutin isä tuli myös paikalle. Mä lähdin kotiin sokeriarvojen ollessa 33 ja tilanteen tasaannuttua, kello oli n. 1 yöllä. Isä jäi yöksi Nuutin kanssa.
Rankka päivä, kaikenkaikkiaan! Diagnoosi oli shokki, iso pommi, mutta kuitenkin helpotus; nyt tiedetään mikä Nuuttia on vaivannut. Tämän taudin kanssa pystyy elämään, me selvitään tästä. Jos tämän kuului tulla osaksi meidän perhettä, on Nuutti varmasti se joka sen kanssa parhaiten tulee toimeen. Lapsista siis. Itsehän tämän sairastaisin jos valita voisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit :).