Aatonaatto. Pitää siivota. Siivosin. En kotia, vaan mummin ja vaarin luona. Mummi oli vielä töissä tämän päivän, Tommi samaten.
Mut ehittiin me muutakin ku siivota :). Käytiin ulkoilemassa! Mummin ja vaarin lähellä onkin kivat ulkoilumaastot, joten ei ku vaan pulkat mukaan ja reippailemaan. Isommat pojat hurjasteli rattikelkalla mäessä, me kierrettiin Essin ja pienempien kanssa pururata. Lenni ei oo hurjapää eikä halunnut pulkkamäkeen.
Kuusikin koristeltiin ja siinä se taas kimmeltää. Ja yhdet paketit odottaa kuusen alla aamun aurinkoisia lapsia.
Pojat halusivat mennä vielä viime hetken lahjaostoksille. Lupasin antaa niille rahaa ja sit alkoi armoton suunnittelu, mitä he kellekin ostavat. Laskivat paljonko on käytössä ja mitä kellekin ostetaan.
Takasin kun tulivat, sanoivat heti että eivät muistaneet ostaa Veelalla ja Hillalle lahjoja. Ja että siinä kun muistivat, niin loput rahat oli jo työnnetty joulupataan! Kysäsin että paljonkohan sinne pataan meni, niin 10€!! Kyllä nyt on kuulkaa joulumieltä sit lahjotettu vähävaraisille, kun tämmönen kotihoidon tuella oleva koditon viiden lapsen äiti on kympin pistänyt vähävaraisille! Ei paljon lämmittänyt mieltä. Kyllä, aivan ihana ajatus pojilta, kultaisia lapsia ovat, eikä me vararikkoon mennä tuosta, mutta tämä kuvastaa kyllä hyvin sitä miten pienen pieni asia voi saada aivan uudet mittasuhteet. Käytiin poikien kanssa sitten läpi, että on hienoa haluavat auttaa ja auttaa saakin, mutta että semmonen euro tai kaks on ihan jees.
Tarkastaja kävi meillä kotona tänään pyörähtämässä. Saattaa olla, että kun asiaa aletaan tarkemmin tutkia, löytyy pohjalta rakennusvirheitä. Tulevaisuus talon kanssa on nyt aivan auki. Hometarinoita kuulee kyllä jokapuolelta kun korvat niille osaa avata. Yhtäkkiä ne tuntuvat niin kovin toivottomilta. Oikeudenkäyntejä jotka kestävät viisi vuotta, perheitä jotka menettävät kotinsa, suuria velkataakkoja joiden alle aikuiset lyhistyvät, terveyden menetyksiä, aloitettuja remontteja joita ei ole varaa viedä loppuun, hajonneita avioliittoja, menetettyjä arvokkaita muistoesineitä.. Ja tieto vain lisää tuskaa.
Mutta huomenna on joulu. Yritetään vaan laskeutua joulurauhaan ja nauttia joulusta. Tuskin onnistuu, mutta lasten takia. Me vaan ei lähdetä aaton vietosta kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit :).