Kerhopäivä!
Lenni jutteli mukavia rännille. Kivaa kun sataa vettä!
Päivä oli kamala :(. Veela tippu aamulla meidän sängystä. En ikinä unohda sitä mätkähdystä. Veela nukkuu pinnasängyssä meidän sängyssä kiinni, ei laitaa. Onkin ensimmäinen mun lapsista joka on omassa sängyssä nukkunut! Mut Veela ite haluaa sinne, yöllä se käy tissillä ja ryömii ite takas omaan sänkyyn. Tästä syystä pinniksen pohjaa ei voi laskea alas. Herättyään Veela ryömii vastaavasti meidän sänkyyn ja jos ei äitiä näy, joko ryömii pitemmälle tai alkaa huutaa. Nyt ryömi pää edellä lattialle asti.
Sit huudettiinkin oikeestaan koko päivä. Kerhossa leikki kyllä normaalisti, että ihan kunnossa on. Onneks Taru pelasti mut ja Veelan illalla pitkälle lenkille!
Veela on viimesen kuukauden oikeestaan huutanut. Lähes kaiken ajan mitä on hereillä se vaan kitisee, huutaa ja raivoaa holtittomasti. On toki siinä ajassa tehnyt kolme hammastakin lisää, ja kartuttanut motorisia taitojakin! Veelalla on nyt viisi hammasta, Veela ryömii vastavedoin, nousee polvi-istuntaan leikkimään, nousee tukea vasten seisomaan ja kävelee myös tukea vasten esim. sohvan reunaa pitkin. Veela osaa jopa sanoa jo äiti! Niin ja pinsettiote on kans jo tosi sujuva. Nyt kun oikeen luettelee ton valtavan osaamismäärän, niin eihän se ihme oo että on levoton yötä päivää.
Mutta kaikesta huudosta huolimatta on niin superrakas tuo pieni raivotar <3. Ei sitä rakkauden määrää voi sanoin kuvata! Ja toinen puoli siitä on huoli ja se kaikki pelko menettämisestä. Mä en halua että täällä enää putoaa kukaan mistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit :).