Vaikka mä en koskaan ookaan täysin tyytyväinen, haluan aina enemmän ja parempaa ja rutisin turhasta, niin välillä tunnen aivan ylitsevuotavaa onnellisuutta. Niinku tänään aamulla. Mä olen onnellinen siitä että mulla on niin ihana vauva ja ihana taapero. Lennillä tuli kiire aamupalapöydästä pois kun se kuuli Veelan heränneen. Kiipes meidän sänkyyn, halus Veelan viereensä ja veti peittoa päälle. Leikki Veelan kanssa sängyssä nukkumaanmenoa ja piilosta. Pikkusisko on siis kovin pidetty!
Oon myös onnellinen siitä että meillä on nuo isommat lapset. Lenni rakastaa niitä kovasti ja vähän väliä roikkuu rappusten portissa ja huutaa "alakeeetaaan", kun haluaa mennä ylös. Isommat myös katsovat Lennin perään niin että pääsen vaikkapa vauvaa nukuttamaan. Niinku tänään aamulla. Lenni oli yläkerrassa ja Veela menossa aamu-unille. Lykkäsin vaunuja omassa pihassa aamutakki päällä ja kahvikuppi kädessä. Välillä kurkin olkkarin ikkunasta Farm Kingsiä ja välillä nappasin kypsän mansikan ja juuri kypsyneen vadelman. Elämän on todellakin tässä. Pikkumansikka nukkuu vaunuissa mahallaan pötköttäen, eemeli viilettää tukka hulmuten alasti pitkin pihaa, eikö edes tuule!
(Kirjotan nämä onnellisuustunteet nyt heti ennen puolta päivää koska illalla todennäköisesti oon jo ihan kypsä isompien levottomuuteen ja Lennin loputtomaan haluamiseen :D)
Loppupäivä menikin niin että Veela ei nukkunut, ei viihtynyt kuin äitin sylissä ja pääasiassa huusi. Yritä siinä sit saada kaikki valmiiksi huomista retkeä varten. Aina ei oo helppoa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit :).