Always kiss me goodnight

Lapsi on kauneimmillaan kun se nukkuu, vai mitä olette mieltä? Äiti voi ihastella nukkuvaa lasta minuutti tolkulla, silitellä pehmoisia hiuksia ja nuuskutella pehmeää poskea. Poikien ollessa vauvoja rakastin sitä vauvan tuoksua, mikä vaunuissa oli kun vauva niissä nukkui. Painoin pään kuomun alla, suljin silmät ja vedin keuhkot täyteen. Sitä tuoksua ei äiti unohda koskaan.
Lasten kasvaessa ei nukkuvan lapsen kauneus katoa. Onhan ihminen silloin aidoimmillaan!
Nuutin nukkuma-asennot ovat vailla vertaansa.

Tässä uni on tullut kesken Lego-lehden lukemisen. Tainnut käsi hyytyä sivua kääntäessä.

"Äiti saanko mä kuunnella sun iPodia? Laita siihen niin että mies laulaa suomeksi, ei englanniksi, ja sit mä en halua kuunnella sitä tuuuuu-uuuu-uu ja rakasta mua vaan sitä joka tulee ja jäädyttää."

Unileluja on Nuutti alkanut halailemaan vasta viime aikoina, ehkä viimeisen vuoden aikana. Tässä on kainalossa joulupukin tuoma Pentikin vihreä siili.

Siis voi ei mikä uni. Ja tässäkin poika siis ihan täydessä unessa.

Tämä kuva on eiliseltä. Oksupoksu tuli yllättäen Nuutille kylään. Sänky vuorattiin pyyhkeillä, ja sängyn viereen laitettiin varmuuden vuoksi vati. Jotenkin kummasti siitä vadista tuli näinkin läheinen vieruskaveri.

Meillä nukkumispuuhiin mennessä rutiinit ovat peittely ja ne ratkaisevat sanat "Nuutti mä rakastan sua." "Mäkin sua!" "PussPuss." "PussPuss." Ja sama tietenkin isoveljen kanssa.
Voi kun lapset voisivat aina pysyä näin pieninä, suloisina, viattomina, ja äidin hallinnassa. Minun rakkaat!