Kun mä olin lapsi, oli äitienpäivä iso juttu sekä äitille että meille lapsille. Isin kanssa jo illalla suunniteltiin kuinka aamulla laitetaan äitille yhdessä aamupala. Keitettiin kahvit, katettiin pöytään kaikkea mistä äiti tykkää, maljakkoon aseteltiin kukat ja maljakon eteen kortit ja lahjat. Istuttiin koko perhe yhdessä pitkällä aamupalalla.
Monena äitienpäivänä käytiin äitienpäivälounaalla ettei äitin tarvinu laittaa ruokaa. Jos syötiin kotona, laittoi isä ruokaa, kalaa, sitä se osas tehdä.
Se oli semmonen päivä vuodessa kun osotettiin äitille kuinka paljon me siitä välitettiin ja sitä arvostettiin.
Mun tän päivän tähtihetki oli kun imuroin ja Lenni kulkiessaan ohi Veelan sitterin pysähtyi antamaan pikkusiskolle pusun sanoen "pu, pu".
Toinen oli kun vahdin Veela sylissä Lennin iltapalaa ja Lennin pomppiessa syöttötuolissaan Veela nauroi, oikeen hekotti ja kikatti isoveljen touhuille. Ihana pieni!
On niillä ainakin aina toisensa vaikka äiti olisikin joskus vähemmän merkityksellinen.
Jälleen kerran, onneksi on aina huominen. Ja tänään illalla paistoi kuitenkin aurinko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit :).